Tuhansia taimenenmunia istutettiin Viinikanojaan

Mätipallosissa näkyy mustana pisteenä silmänaiheet.

Jos kaikki menee hyvin, ensi kesän loppupuolella Viinikanojassa uiskentelee jopa kymmensenttisiä taimenenpoikasia. Ne ovat peräisin huhtikuussa istutetusta mädistä, jota upotettiin puroon pienissä rasioissa.

Kaikkiaan rasioissa oli litra hedelmöitettyä mätiä, 6500 punaherukan marjan kokoista oranssiamätipalloa.
– Elokuussa nähdään, miten kävi, kertoo istutuksesta vastannut limnogi ja kalamies Heikki Holsti Kokemäenjoen vesistön vesiensuojelu ry:stä. Silloin Holsti kaahlaa ojassa ja tutkii tilannetta sähkökalastamalla.

Rasian suojassa siihen asti kun eväspussi kestää

Mäti on reiällisissä rasioissa, joista poikaset pääsevät ulos kasvettuaan muutaman sentin mittaisiksi.


Poikaset kehittyvät kaksiosaisen reikärasian yläosassa ja tipahtavat hieman väljempään veteen

alaosastoon kuoriuduttuaan. Koska poikasilla on mahansa alla vararavintosäkki, pulleina ne eivät ruskuaispusseineen mahdu läpi rasian raoista ulos. Näin rasia suojaa aikansa pikkupoikasia vaaroilta, kuten Viinikanojaan nousevilta kutuahvenilta ja muilta pedoilta.

Vasta kun evässäkki on tyhjä, hoikkuneet kolmisenttiset poikaset pääsevät livahtamaan rasian raoista puroon. Viinikanojan taimenet ovat Rautalammin reitin kantaa, jota on istutettu pirkanmaalaisiin puroihin hyvällä menestyksellä. Esimerkiksi Härmälänojan viimesyksyisissä istutuksissa mäti kehittyi vaaksanmittaisiksi poikasiksi.

 

Ongelmana kiintoaines
Taimenen eri kannat ovat sopeutuneet erilaisiin vesiin. Ehkä yllättäen kirkkaiden vesien jalokalana pidetty laji ei olekaan kovin kranttu. Kun happea riittää, se on menestynyt jo pitkään Uudenmaan savimaiden pikkupuroissa, ja istutuksista on syntynyt itseään ylläpitävä, kuteva taimenkanta.

Viinikanojan vesi on happamuudeltaan neutraalia, joten se sopii taimenelle.

Mutta miksipä taimen ei voisi elää myös Viinikanojassa, joka kunnostettiin hiljattain Viinikankadun liikenteenjakajan uusimisen yhteydessä. Rankasti muutettu taajamaränni levennettiin ja pohjaa kivettiin ja sorastettiin. Puro lirisee nykyisin oikein somana pikkuvirtavetenä. Happea piisaa ja pohjalla on taimenen poikasille sopivia piilopaikkoja.

Veden laatu riittää happamuudeltaan, sillä se on taimenelle sopivaa neutraalia. Sen sijaan ongelmana on liika kiinto- eli maa-aines, joka tukkii pohjia. Sitä valuu puron valuma-alueelta, joka oli ennen rakentamista silkkaa savipeltoa eikä savi ole muuksi muuttunut. Sateella puroon ryöppyää putkista myös sakeita hulevesiä kaduilta, pihoilta ja muilta kovilta pinnoilta. Lisäksi maata on vaarassa liettyä myös meneillään olevalta ratasillan työmaalta. Jos pohja peittyy, taimenen piilopaikat täyttyvät eikä aikanaan myöskään kutu ei onnistuisi, koska taimen lisääntyy sorapohjilla.

Taimenen menestys kertoo puron tilasta

Mätirasiat ankkuroidaan painoihin.

Viinikanojasta ei ole tulossa kalastusparatiisia. Taimenistutus on ympäristön tilaa mittaava koe.
– Taimen on bioindikaattori, limnologi Holsti sanoo.

Jotta taimenen menestyisi paremmin ja puroympäristöä palautettaisiin luonnonmukaisemmaksi, kalan elinmahdollisuuksia voitaisiin parantaa vähentämällä kiintoaineen valumista. Näin voidaan tehdä rakentamalla hulevesille erilaisia imeytys- ja suodatusjärjestelyjä ja tarvittaessa pohja voidaan puhdistaa. Lisäksi rännin loppupätkä voitaisiin kunnostaa puromaiseksi, kuten keskiosuuskin.

Teksti ja kuvat: Anne Kärkkäinen